tiistai, 22. marraskuu 2011

Minulla on tottelevainen koira (tutkielma australianmuulikoiran sielunelämästä)

Kävimmepä tänään eläinlääkärissä silmäpeilauksessa Katlan kanssa. Matkalla Viitaniemeen sain olla ylpeä hienosta koirastani joka tottelee pienintäkin vihjettäni ja melkein lukee ajatuksiani. Voimme kävellä keskustan läpi pitkässä fleksissä ilman mitään ongelmia, napin painamista tai sinkoilua - Katla ohittaa ihmiset välinpitämättömästi, toiset koirat kauniisti ja mikäli se meinaa tulla tielle, pieni vihjaus "kat" saa sen kipittämään viereeni kävelemään kunnes on taas tilaa kävellä vähän pidemmällä. Heti kun pääsemme vähän väljemmälle hiekkatielle, päästän koiran irti ja se saa hömpsötellä omia reittejään, koska sehän on Koulutettu koira ja palaa luokseni ilman kutsua kun näkee että jostain tulee vastaan ihminen, koska tietää että silloin tulee tulla lähelle kävelemään tai hihnaan. On se hieno koira, tuo tuollainen hyvin koulutettu karjakoira.

Menemme eläinlääkäriaseman aulaan ja ilmoittaudumme. Katla on iloisen kohtelias ihmisille, heilauttaa vähän häntää jos joku katsoo siihen kohti, ja seisoskelee rennosti jaloissani. Eläinlääkäri ojentaa minulle silmätipat.

"Laitetaanko yhdessä vai saatko laitettua itse?"

Hymähdän hieman, ai että minä tarviisin apua silmätippojen laittamisessa. Ei kiitos, sanon ja otan silmätipat.

"Katla istu"

Mitään ei tapahdu. Tottelevainen, hieno karjakoirani katsoo toiseen suuntaan jalat tukevasti allaan, näyttäen siltä ettei kuule ollenkaan mitä sanon.

"Katla, istu"

Katla kääntää päänsä vielä kauemmas poispäin. Kasvoja alkaa kuumottaa.

"Katla, istu"

Voin melkein nähdä, miten koiran lihakset jännittyvät kun se valmistautuu pysymään seisomassa kävi miten kävi. Nyt rupeaa jo hieman hävettämään. Kosketan Katlan takapuolta pieneksi vinkiksi, mitä tässä olisi tarkoitus tapahtua. Taputan sitä vähän pyllyn päältä. Painan. Painan vähän kovempaa. Istu, istu istu HETI, ISTU. Koira seisoo niin järkähtämättömässä haara-asennossa että mikään mahti maailmassa sitä ei saisi losauttamaan persustaan lattiaan. Ei sitten - saanhan mä nämä silmätipat silmiin niinkin että se seisoo. 

Silmätippojen laittaminen on helppoa puuhaa. Ei tarvitse muuta kuin saada ne tipat silmiin.

Australiankarjakoirien rotumääritelmässä lukee, että kaula on "erittäin vahva ja lihaksikas". Kun lähtöasetelma on se, että minulla on toisessa kädessä silmätipat ja toisella kädellä pitelen koiran kuonosta kiinni pitääkseni sen pään paikallaan, tämä erittäin vahva ja lihaksikas kaula on erityisen hyvä apu siihen, että sen pään saa temmattua sivuun heti, kun tipat lähestyvät silmiä. Tarvitseeko erikseen edes kertoa, että meidän käsky "paikka" tarkoittaa Katlan mielestä, että pidetään jalat paikallaan niin hyvä on. Pään paikallaan pitämisestä ei oo hei ollut mitään puhetta. Kämmenet hikoaa, ja toivon ettei tämä silmätippalitku ole kauhean kallista, tai haitallista koiran turkille.

Loppujen lopuksi tipat saadaan silmiin niin, että koira on jalkojeni välissä, puristan polvillani sitä pysymään paikallaan ja käännän päätä ylöspäin jotta saan hyvän tähtäyksen silmiin. Tässä asemassa pään tempominen on vähän tehottomampaa, joten roiskimalla silmätippoja suunnilleen samaan suuntaan minne pää milloinkin tempoo, saan kuin saankin ne kaksi tippaa per silmä. Annan silmätipat takaisin eläinlääkärille, ja tekee mieli sanoa että ihan oikeesti oon kouluttanut tän koiran, usko mua oon kouluttanut. Silmät peilataan puhtaiksi ja kävelemme kotiin hienon, tottelevaisen karjakoirani kanssa.

 

 

 

torstai, 17. marraskuu 2011

Katlan pentusuunnitelmat päivitetty

Täältä löytyy lisätietoja yhdistelmästä. Kysykää ihmeessä mikäli yhdistelmä kiinnostaa!

www.acd-lebensberuf.net/pentuja.html

Katla näyttää kovasti tekevän juoksua, varmaan piakkoin aloittaa kunnolla. Ensi tiistaina käydään vielä uusintasilmäpeilissä ennen astutusta ja sitten peukut pystyssä.

lauantai, 12. marraskuu 2011

Puhu äänellä jonka kuulen, sanoilla jotka ymmärrän

Tänään oli pitkästä aikaa pienen tokoilupätkän vuoro. Pieni Iita-lapikas tuli omistajansa kanssa treenikaveriksi, ja tehtiin sitten pientä pätkää kaikkien koirien kanssa. Katlan kanssa tehtiin pientä mieleenmuistuttelua ruutuun, noutoo ja kaukoihin. Olikin muuten ihan jonkun verran muistuttelemista noissa liikkeissä.

Mion kanssa aloitettiin teemalla "kyllä, Meidän Kentällä saa olla muitakin ja niillä on oikeus elää ja hengittää". Tässä huomaa, miten vähän ollaan Mion kanssa tehty koirahäiriössä. Ite olen entistä enemmän hermollaan sen kanssa ja Mio ottaa herkemmin kierroksia kun on pitkä aika etten ole vaatinut siltä toisten koirien lähellä toimimista.

Jotain hyvää tässä kuitenkin oli, eli se että sen jälkeen kun Iita lähti kentältä ja ruvettiin Mion kanssa tekemään liikkeitä, unohdettin hetkeksi se höntsäily mitä ollaan harrastettu viimeiset ties miten monta kuukautta. Muistui vaan mieleeni että minkälainen koira mulla on käsissä ja miten se toimii parhaiten. Tarkoittaa sanoa, että napakkaa ohjausta ripauksella natsia ja koira pelittää kuin unelma. Tehtiin kaksi täydellistä luoksetuloa, kun tajusin oikeasti komentaa sitä koiraa. Se on jännittävää, miten jotkut asiat täytyy oppia kerta toisensa jälkeen uudestaan ennen kuin ne muistuvat mieleen. Mio on selvästi mielissään myös siitä, että sille kertoo hyvin selkeästi mitä tehdään ja palkkauksessakin se nousee ihan eri tavalla kun ei lirkuttele ja lääpi. Seuraamisessa takaakiertopalkkaus on alkanut toimia nyt myös ripeämmässä vauhdissa (etenkin kun muistaa sanoa napakasti sen palkkasanan (OTA), jolloin se putkiaivoissa uppoaa huomattavasti helpommin.

Viime viikolla koirat kolaroivat keskenään kentällä, jonka jälkeen Katla oli pari päivää aika kärtsänä Miolle. Se selkeästi vähän kipuili jotain, ja päätin sitten tehdä sen mitä olin pitkään pohdiskellut tekeväni ennen pentusuunnitelmia, eli lähdin maanantaina viemään Katlan selkäkuviin. Samalla saisi tarkistettua että kolahtiko Katla jotenkin pahemminkin siinä törmäilyssä. Niin paljon on ollut huonoja uutisia karjisten selkien kanssa, että halusin myös oman mielenrauhan takia ne kuvat ottaa, että voi sittne hyvillä mielin ruveta odottelemaan pentuprojektia. Kuvattiin siis uudestaan koko ruoto (sivusta ja "päältä") ja katsottiin samalla lonkkia. Kummissakaan ei ollut mitään muutosta, eli selkä oli puhdas ja lonkat olivat samanlaiset kuin silloin kun ne C/C:ksi lausuttiin eikä ole näkyvissä syytä miksi ne koiraa rupeaisivat vaivaamaan. Kolaroinnista ell epäili että pienellä levolla ja tarvittaessa oireiden jatkuessa fyssarilla siitä selviää, eli mitään sen kummempaa siinä ei ole. Nyt Katla onkin ollut jo ihan pirteä ja oma itsensä - ja vähän vielä normaalia rasittavampi parin päivän levon jälkeen.

Nyt odotellaan juoksuja alkavaksi. Esikiima on jo aika selkeä (vaikka ainahan Katla aloittaa hyvissä ajoin ennen itse juoksun alkua), joten voi olla että juoksut tulevat vähän etuajassa. Sitten eletäänkin jännittäviä aikoja.

torstai, 3. marraskuu 2011

Kuulumuksia

Ollaan pidetty taas jonkunlaista lepokautta/syyslamaannusta koirien kanssa. Tai jos koirilta kysyttäisiin niin ollaan vieretty omistajan perseenlevennys/tylsäytymiskautta. Eli aktiviteetit on olleet aika minimissä, kun koulujutut ja syysväsy painaa päälle.

Katlan agissa ei olla sen kummemmin edistytty. Ollaan vähän tehty takaaleikkauksia ja persjättöjä, jotka toimii silloin jos omistaja osaa juosta tarpeeksi lujaa ja huitoa käsillä oikeaan suuntaan. Hieman lisää varmuutta ollaan saatu kontakteille (pari kertaa A:lla hyvät pysähdykset ilman avustajaa). Rengas alkaa olla varman oloinen. Kepeillä olen vaikeuttanut lähetyskulmaa ja välillä on ollut ohjureita poissa välistä.

Saimme kaverilta lahjoituksena 100kpl tunnarikapuloita ja pakkohan se oli lähteä testaamaan, missä mennään. Mio siis treenasi yhtenä aamuna mm. pupunkakan syömistä, sivulletulon tarjoamista, turhautunutta haukkumista, kävele kapuloiden päällä ja tuo randomilla sieltä joku -harjoitusta ja pari kertaa jopa kapuloiden haistelua ja oikean tuomista. Omistaja treenasi hengitysharjoituksia, sataan ja sataan viiteenkymmeneen laskemista, mielentyyneyden hallintaa ja impulssikontrollia (jokusen kerran teki mieli heittää se eläin sinne tunnarikapulakasaan kun tää huitelee syömässä pupunkakkaa ja varoo katsomastakaan tunnarikapuloihin päin varmaan toivoen että jos niitä ei huomaa niin ne menee kohta pois).

Ollaan lisäksi molempien kanssa tehty jonkun verran ruutua lähinnä muistutukseksi.

Kissat ovat joutuneet opettelemaan olemaan ilman ulkohäkkiä, kun alkaa olla liian kylmä pitää ikkunaa auki. Hyvä puoli tässä on se, että Väinö on alkanut taas reipastumaan koirien kanssa, kun niitten kanssa on "pakko" olla tekemisissä. Silloinkin jos jätän ikkunan auki häkkiin kun meen yliopistolle, kissat yleensä on sisätiloissa kun tuun kotiin, eli nähtävästi viihtyvät jo paremmin sisällä lämpimässä. Väinö todella on aika hitaasti lämpiävä kissaherra. Nyt kuitenkin ollaan jo siinä tilanteessa, että useimmiten kun tuun kotiin, se kipittää portaikkoon vastaan kehräämään ja kiehnäämään :). Vieraatkaan ei ole enää niin ällöjä, vaan pakastimen päällä pönöttämisen sijaan voi tulla huomion keskipisteeksi kolmen ihmisen siliteltäväksi ja pureskella tyytyväisenä käsiä kehräyksen lomassa.

Syltty ja Katla ovat jo ajat sitten löytäneet yhteisen sävelen, mutta Mio nyt ei kauheasti kissoja noteeraa. Eilen kuitenkin näin sellaisen ihmeen, kuin että Syltty kävi puskemassa Mioa :).

Muutoin meidän päiviä kävi parin päivän ajan piristämässä lapinporokoiranarttupentu Helmi. Se tuli tänne katselemaan "ison maailman menoa" eli sosiaalistumassa kaupunkiin. Hauska pieni koira se onkin, käytiin ihmettelemässä vähän Jyväskylää ja treenailtiin hömppäjuttuja kentällä. Katla oli aivan onnesta soikeana, kun sai juosta pienen lappalaisen kanssa. Siitä lähtien kun meillä oli Pikku-Tarja the porokoira vaihto-oppilaana, Katla on ollut heikkona lappalaisiin. Se veti myös hirmuiset rallit viime viikolla työkaverin pienen Iita-lapinkoirapennun kanssa treenailun ohessa. Vielä en kuitenkaan niin helläsydäminen omistaja ole, että ottaisin meille lappalaisen pelkästään sen takia että Katla selvästi haluaa meille sellaisen leikkikaveriksi :).

Tällä hetkellä Katlan pentusuunnitelmat ovat avoinna suunnitelmien muututtua. Päivitän sitten, mikäli urosvaihtoehto lyödään lukkoon.

Nyt lähdetään nauttimaan koirien kanssa kauniista syysauringosta lenkkeilyn merkeissä.

 

 

tiistai, 18. lokakuu 2011

Höntsää ja agia

Tässä on mennyt pari viikkoa taas ilman sen kummempia ihmetyksiä.

Ollaan jonkun verran taas saatu kiinni tokon treenaamisesta. Mion kanssa ollaan koitettu saada sitä iänikuista luoksetuloa pelittämään, mutta edelleen ne palat ei vaan loksahda kohdilleen. Pitäisi varmaan ilmota jonnekin kokeeseen (miten pitkä aika edellisestä on ollut? Tsissös). Samoin Katla. Saisi sinne nyt edes sen TK2:n ennen kuin pentusuunnitelmat lähtee rullaamaan. Noh, katotaan nyt, milloin sitä saisi lähdettyä. 

Agia ollaan tehty melko reippaasti. Tosin edistystä ei tunnu tapahtuvan kummoisesti, kun en itse oikein tiedä edes mitä kannattaisi treenata. Treenataan sitten vaan sitä, mihin mulla on jotain kosketuspintaa eli keppejä. Ne menevätkin jo kohtuullisen mallikkaasti. Vielä jonkun verran tulee mokia siinä, että kun vauhti kasvaa niin Katla lipsahtaa ohjureiden yli. Toisaalta musta tämä on hirmuisen antoisa vaihe, kun vasta etsitään sitä oikeeta suoritusta. Ja ajattelen jotenkin niin että tässä vaiheessa kun käydään läpi mahdollisimman paljon potentiaalisia ongelmia, sitä varmemmalle pohjalle se lopulta oppii ne kun kuitenkin suurin osa suorituksista menee nappiin. Olen siis tehnyt esimerkiksi niin, että lähden ihan tahallani sparraamaan Katlaa juoksemalla sen ohi kepeillä, jolloin se lähtee apinanraivomoodilla perään ja silloin jokusen kerran on myös pomppinut yli ohjurista. Siinäpähän oppii, että palkkaa ei tipu jos lopettaa kesken, tein minä sitten mitä tahansa.

Tänään sitten itsenäisesti treenatessa hermostuin rikkonaisiin ohjureihin, ja kylmän viileesti jätin kaksi ohjuria välistä pois. Eipä tuo haitannut ei mitään, Katla ei noteerannut ohjureiden puuttumista mitenkään vaan tsuppaili menemään ihan yhtä varmasti. Eli nyt tarvii sitten paaaaljon jarruja ohjaajalle, ettei innostu liikaa kun edistystä tapahtuu nopsaan.

Muussa ei tosiaan sitten ollakaan edistytty. Alastulokontaktit junnaa. Targetti on melko hyvin hallussa, mutta kun se pieni kurjakoiranpylly pyörähtää niin herkästi muhun päin jos tulen perästä enkä ole valmiiksi odottamassa sitä edessä. Jotta teemmepä tätä hihnassa vielä jokusen tovin.

Mion kanssa treenailtiin tänään sitten uutta palkkaustapaa. Eli haluaisin katsoa, miten seuraamiseen vaikuttaisi se, että se hakee palkan selän takaa oikeasta kädestä. Tämä ei kuitenkaan ollut ihan niin helposti tehty kuin sanottu. Eli se raasu ei tajuttu sitten millään tujauttaa patukkaan kiinni selän takaa, joten tehtiin monta toistoa pelkästään siihen että se hakee palkan selän takaa perusasennosta. Tämä ei tullut ihan ilmaiseksi - parin ekan kerran jälkeen kun heiluttelin patukkaa selkäni takana, Miolla syttyi lamppuu pään päällä ja se losautti hampaat kiinni pakaraan melko mojovasti :D. Onneksi se tajusi itsekin virheensä ennen kuin kunnolla puri kiinni, ja vaihtoi lennosta patukkaan. Että ei tuo ainakaan iän myötä ole yhtään paremmaksi tähtääjäksi kehittynyt...

Kissoista en olekaan paljoa nyt kirjoitellut. Pikkuhiljaa tästä lössistä on kehkeytynyt melkoisen hyvin toimiva lauma. Viime viikolla nähtiin ekan kerran, että Syltty ohi kävellessään puski Katlaa :). Väinö on edelleen vähän oman tiensä kulkija, ja sitä pikkuisen ällöttää koirat. Ollaan sitten vähän tehty sellaista, että laitan koirat paikkamakuuseen maahan ja laitan kissat syömään siihen viereen. Ihan tällaista yksinkertaista, että Väinö huomaa etteivät koirat sitä noteeraa vaikka se niitten läheltä kävelisikin.

Nyt ollaan pikkuhiljaa jätetty ulkotarhaakin pois käytöstä, kun kämppä alkaa mennä turhan kylmäksi jos portaikon ikkuna on auki. Yllättävän vähän protesteja tästä on seurannut, ja erä-äijä Väinökin tuntuu arvostavan lämmintä nukkumapaikkaa jo näillä asteilla, vaikka kesällä pönötti häkissä satoi tai paistoi.

  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot


    Kahden karjakoiran arkea, kaikenlaista räpeltämistä reenien parissa sekä eläinaiheisia ompeluksia.

    (www)

    galleria 1

    galleria 2 (uusimmat päivitykset)

  • Tagipilvi