Tässä on mennyt pari viikkoa taas ilman sen kummempia ihmetyksiä.

Ollaan jonkun verran taas saatu kiinni tokon treenaamisesta. Mion kanssa ollaan koitettu saada sitä iänikuista luoksetuloa pelittämään, mutta edelleen ne palat ei vaan loksahda kohdilleen. Pitäisi varmaan ilmota jonnekin kokeeseen (miten pitkä aika edellisestä on ollut? Tsissös). Samoin Katla. Saisi sinne nyt edes sen TK2:n ennen kuin pentusuunnitelmat lähtee rullaamaan. Noh, katotaan nyt, milloin sitä saisi lähdettyä. 

Agia ollaan tehty melko reippaasti. Tosin edistystä ei tunnu tapahtuvan kummoisesti, kun en itse oikein tiedä edes mitä kannattaisi treenata. Treenataan sitten vaan sitä, mihin mulla on jotain kosketuspintaa eli keppejä. Ne menevätkin jo kohtuullisen mallikkaasti. Vielä jonkun verran tulee mokia siinä, että kun vauhti kasvaa niin Katla lipsahtaa ohjureiden yli. Toisaalta musta tämä on hirmuisen antoisa vaihe, kun vasta etsitään sitä oikeeta suoritusta. Ja ajattelen jotenkin niin että tässä vaiheessa kun käydään läpi mahdollisimman paljon potentiaalisia ongelmia, sitä varmemmalle pohjalle se lopulta oppii ne kun kuitenkin suurin osa suorituksista menee nappiin. Olen siis tehnyt esimerkiksi niin, että lähden ihan tahallani sparraamaan Katlaa juoksemalla sen ohi kepeillä, jolloin se lähtee apinanraivomoodilla perään ja silloin jokusen kerran on myös pomppinut yli ohjurista. Siinäpähän oppii, että palkkaa ei tipu jos lopettaa kesken, tein minä sitten mitä tahansa.

Tänään sitten itsenäisesti treenatessa hermostuin rikkonaisiin ohjureihin, ja kylmän viileesti jätin kaksi ohjuria välistä pois. Eipä tuo haitannut ei mitään, Katla ei noteerannut ohjureiden puuttumista mitenkään vaan tsuppaili menemään ihan yhtä varmasti. Eli nyt tarvii sitten paaaaljon jarruja ohjaajalle, ettei innostu liikaa kun edistystä tapahtuu nopsaan.

Muussa ei tosiaan sitten ollakaan edistytty. Alastulokontaktit junnaa. Targetti on melko hyvin hallussa, mutta kun se pieni kurjakoiranpylly pyörähtää niin herkästi muhun päin jos tulen perästä enkä ole valmiiksi odottamassa sitä edessä. Jotta teemmepä tätä hihnassa vielä jokusen tovin.

Mion kanssa treenailtiin tänään sitten uutta palkkaustapaa. Eli haluaisin katsoa, miten seuraamiseen vaikuttaisi se, että se hakee palkan selän takaa oikeasta kädestä. Tämä ei kuitenkaan ollut ihan niin helposti tehty kuin sanottu. Eli se raasu ei tajuttu sitten millään tujauttaa patukkaan kiinni selän takaa, joten tehtiin monta toistoa pelkästään siihen että se hakee palkan selän takaa perusasennosta. Tämä ei tullut ihan ilmaiseksi - parin ekan kerran jälkeen kun heiluttelin patukkaa selkäni takana, Miolla syttyi lamppuu pään päällä ja se losautti hampaat kiinni pakaraan melko mojovasti :D. Onneksi se tajusi itsekin virheensä ennen kuin kunnolla puri kiinni, ja vaihtoi lennosta patukkaan. Että ei tuo ainakaan iän myötä ole yhtään paremmaksi tähtääjäksi kehittynyt...

Kissoista en olekaan paljoa nyt kirjoitellut. Pikkuhiljaa tästä lössistä on kehkeytynyt melkoisen hyvin toimiva lauma. Viime viikolla nähtiin ekan kerran, että Syltty ohi kävellessään puski Katlaa :). Väinö on edelleen vähän oman tiensä kulkija, ja sitä pikkuisen ällöttää koirat. Ollaan sitten vähän tehty sellaista, että laitan koirat paikkamakuuseen maahan ja laitan kissat syömään siihen viereen. Ihan tällaista yksinkertaista, että Väinö huomaa etteivät koirat sitä noteeraa vaikka se niitten läheltä kävelisikin.

Nyt ollaan pikkuhiljaa jätetty ulkotarhaakin pois käytöstä, kun kämppä alkaa mennä turhan kylmäksi jos portaikon ikkuna on auki. Yllättävän vähän protesteja tästä on seurannut, ja erä-äijä Väinökin tuntuu arvostavan lämmintä nukkumapaikkaa jo näillä asteilla, vaikka kesällä pönötti häkissä satoi tai paistoi.