Ollaan pidetty taas jonkunlaista lepokautta/syyslamaannusta koirien kanssa. Tai jos koirilta kysyttäisiin niin ollaan vieretty omistajan perseenlevennys/tylsäytymiskautta. Eli aktiviteetit on olleet aika minimissä, kun koulujutut ja syysväsy painaa päälle.

Katlan agissa ei olla sen kummemmin edistytty. Ollaan vähän tehty takaaleikkauksia ja persjättöjä, jotka toimii silloin jos omistaja osaa juosta tarpeeksi lujaa ja huitoa käsillä oikeaan suuntaan. Hieman lisää varmuutta ollaan saatu kontakteille (pari kertaa A:lla hyvät pysähdykset ilman avustajaa). Rengas alkaa olla varman oloinen. Kepeillä olen vaikeuttanut lähetyskulmaa ja välillä on ollut ohjureita poissa välistä.

Saimme kaverilta lahjoituksena 100kpl tunnarikapuloita ja pakkohan se oli lähteä testaamaan, missä mennään. Mio siis treenasi yhtenä aamuna mm. pupunkakan syömistä, sivulletulon tarjoamista, turhautunutta haukkumista, kävele kapuloiden päällä ja tuo randomilla sieltä joku -harjoitusta ja pari kertaa jopa kapuloiden haistelua ja oikean tuomista. Omistaja treenasi hengitysharjoituksia, sataan ja sataan viiteenkymmeneen laskemista, mielentyyneyden hallintaa ja impulssikontrollia (jokusen kerran teki mieli heittää se eläin sinne tunnarikapulakasaan kun tää huitelee syömässä pupunkakkaa ja varoo katsomastakaan tunnarikapuloihin päin varmaan toivoen että jos niitä ei huomaa niin ne menee kohta pois).

Ollaan lisäksi molempien kanssa tehty jonkun verran ruutua lähinnä muistutukseksi.

Kissat ovat joutuneet opettelemaan olemaan ilman ulkohäkkiä, kun alkaa olla liian kylmä pitää ikkunaa auki. Hyvä puoli tässä on se, että Väinö on alkanut taas reipastumaan koirien kanssa, kun niitten kanssa on "pakko" olla tekemisissä. Silloinkin jos jätän ikkunan auki häkkiin kun meen yliopistolle, kissat yleensä on sisätiloissa kun tuun kotiin, eli nähtävästi viihtyvät jo paremmin sisällä lämpimässä. Väinö todella on aika hitaasti lämpiävä kissaherra. Nyt kuitenkin ollaan jo siinä tilanteessa, että useimmiten kun tuun kotiin, se kipittää portaikkoon vastaan kehräämään ja kiehnäämään :). Vieraatkaan ei ole enää niin ällöjä, vaan pakastimen päällä pönöttämisen sijaan voi tulla huomion keskipisteeksi kolmen ihmisen siliteltäväksi ja pureskella tyytyväisenä käsiä kehräyksen lomassa.

Syltty ja Katla ovat jo ajat sitten löytäneet yhteisen sävelen, mutta Mio nyt ei kauheasti kissoja noteeraa. Eilen kuitenkin näin sellaisen ihmeen, kuin että Syltty kävi puskemassa Mioa :).

Muutoin meidän päiviä kävi parin päivän ajan piristämässä lapinporokoiranarttupentu Helmi. Se tuli tänne katselemaan "ison maailman menoa" eli sosiaalistumassa kaupunkiin. Hauska pieni koira se onkin, käytiin ihmettelemässä vähän Jyväskylää ja treenailtiin hömppäjuttuja kentällä. Katla oli aivan onnesta soikeana, kun sai juosta pienen lappalaisen kanssa. Siitä lähtien kun meillä oli Pikku-Tarja the porokoira vaihto-oppilaana, Katla on ollut heikkona lappalaisiin. Se veti myös hirmuiset rallit viime viikolla työkaverin pienen Iita-lapinkoirapennun kanssa treenailun ohessa. Vielä en kuitenkaan niin helläsydäminen omistaja ole, että ottaisin meille lappalaisen pelkästään sen takia että Katla selvästi haluaa meille sellaisen leikkikaveriksi :).

Tällä hetkellä Katlan pentusuunnitelmat ovat avoinna suunnitelmien muututtua. Päivitän sitten, mikäli urosvaihtoehto lyödään lukkoon.

Nyt lähdetään nauttimaan koirien kanssa kauniista syysauringosta lenkkeilyn merkeissä.