Katlan kanssa ollaan nyt edistytty harppauksin jäljellä, vaikka treenimäärät ei edelleenkään huimaa päätä. Tehtiin pari jälkeä Aijan kanssa, ja nyt alkaa pikkuhiljaa löytyä yhteistä säveltä mettässä.

Ensinnäkin Katla ilmaisee kepit. Miten se sen on keksinyt - en tiedä. Rasiat se ilmaisi, ja sitten kun vihdoin ja viimein hammasta kiristäen päätin alkaa opettaa sitä pikkuhiljaa myös kepeille, huomasin että kappas, sehän osaa ilmaista kepit. Niin että nyt on sitten ollut metsässä keppejä ja rasioita sekaisin, ja se ilmaisee molemmat yhtä varmasti. Viimeksi oli R-R-K-R-K-K ja nyt sitten lähdetään rasioita vähentämään ja keppejä lisäämään. Itse työskentelyssä on vielä parantamista, ja pariin otteeseen edellisillä jäljillä tuli kohtia jolloin piti seisahtua ja odottaa että Katla saa taas punaisesta langasta kiinni. Paikoitellen työskentely kuitenkin näyttää peräti erittäin hyvältä :). Tästä postauksesta voi ehkä jo arvella, että vihdoin ja viimein itekin olen löytänyt motivaatiota noihin maastoihin - tottis on niin pajlon helpompaa ja yksinkertaisempaa ja vaivattomampaa, että on ollut vaikeuksia motivoitua metsässä pomppimiseen. 

Tietysti kaikella on myös kääntöpuolensa, ja eilen saatiinkin nähdä näitä hienoja maahanmenoilmaisuja myös esineruudussa. Eli nyt sitten pienen koiran päässä on naksahtanut joku nuppi sellaiseen asentoon, että mitä tahansa mettästä löytyy ja mitä tahansa siellä tehdään, maahanmeno on hyvä juttu. Mutta eipä siinä, ajattelin että voin jättää esineet hetkeksi syrjään ja keskitytään jälkeen. Esineitä on helpompi tehdä talviaikaankin, jos vaikka loppusyksy pyhitetäänkin jäljelle.

Juoksuista huolimatta Katla on toiminut kivasti treeneissä. Ei ihan terävimmällä kärjellään tottiksessa, mutta ihan mukiinmenevää virettä se sielläkin on näyttänyt. Varmaan jälki nyt onkin parempi valinta hormoniajoille, tottistakin kun ehditään kyllä vääntää ajasta ikuisuuteen.

Ja sitten yksi Iso Hehkutus. Mio. Osaa. Kaukot. Ei 100% varmasti, eikä aina, mutta nyt jo suurimman osan ajasta _kaikki_ vaihdot toimii, myös isommassa häiriössä.

Isommasta häiriöstä tuli mieleen, että ollaan lähiaikoina harrastettu Jännätreenejä. Jotka on sananmukaisesti Jänniä. En oikein tiedä mistä tämä koko juttu lähti, mutta niin siinä kävi että häiriön nimissä päädyttiin treenikavereiden kanssa yrittämään sabotoida toistemme suorituksia parhaamme mukaan :D. No, ei se niin paha juttu ollut kuin miltä kuulostaa. Mutta tulipa testattua mitä tapahtuu kun Katlaa seuruuttaa ihmisten keskellä jotka huutelevat sille käskyjä, heittelevät nenän edestä lihapullia ja tennispalloja: ei mitään ;). Seurasi hienosti loppuun asti. Enemmän epävarmuutta aiheutti upea seuraamiskaavio, jossa käskytettiin juoksuun mars ja kentältä ulos :D. Miolle taas räätälöitiin vähän paikkamakuuhäiriötä Mallan kanssa. Sisaruksia kiusattiin mm. heittelemällä leluja, heittelemällä pullosta vettä nenän eteen ja vähän koirien päällekin, treenikaveri meni Mion viereen seisomaan ja käskytti sivulle, ja mitähän lie muuta. Ei muuten noussut :D. Katla tosin lankesi myöhemmin samaan ansaan (ei tosin rivistä vaan muuten vaan makuusta) ja seurasi tyytyväisenä Annaa pari metriä ennen kuin tajusi että joku oli nyt pielessä ja lakosi taas maahan. Miolle kokeiltiin kaukoja niin, että Anna seisoi ihan koiran persiissä kiinni, ja silti toimi myös peruutusvaihdot aivan puhtaasti :). Odotetaan innolla lisää jännätreenejä :D