Kävipä sitten niin että pajahdin agitreeneihin näyttämään koiran rokotustodistuksia huomatakseni, etteivät olleet perhanat enää voimassa. Elin siinä kuvitelmassa, että olisivat olleet vielä vuoden eteenpäin voimassa (koska rabies on nykyään 3v voimassa, mutta Katla olikin sitten rokotettu sillä vanhalla 2v piikillä). Notta ei muuta kuin rokotuksille ja 2 vko karenssi päälle ennenkä päästään taas virallisiin reeneihin. Jippee. 

Noh, agista ollaan oltu sitten tauolla. Jonkun verran tottista ollaan tahkottu, nyt kun ohjaajan treeni-innostus alkaa olla taas kohdallaan. Pitkästä aikaa ollaan tehty myös pk-esteitä. Päädyin lopulta siihen, että ei edes pyritä Katlan kanssa puhtaaseen hyppyyn. Se on sen verran raskas ja pk-koiraksi pikkuinen, eikä sillä luonnostaan ole kauhean hyvää hyppytekniikkaa, että tehdään sitten ponnistuksen kautta. Koko hyppy ja etenkin laskeutuminen on niin paljon hallitumpi ja kevyempi että olen siihen ihan tyytyväinen. Tätä ollaan nyt tehty siis niin, että en anna Katlalle paljoa kiitorataa ennen estettä, ja palkaksi hyvin hallittu namipalkka, että harkinta ei sumene innon takia.

A-estettä ollaan myös tehty kapulan kanssa. Katla menee nätisti A:lle, ja kapulan kanssa tekemistä muistutellaan taas mieleen. Aluksi jätin Katlan esteen taakse odottamaan kapula suussa, ja menin kutsumaan toiselle puolelle. Sitten kun yritettiin kokonaisena, Katla tarvitsi vielä avuksi käskyn "kiipee" sen jälkeen kun otti kapulan suuhun (yrittää siinä sitten esteen takaa arvioida, milloin se kapula on suuhun löytynyt...), muuten se on pari kertaa yrittänyt kiertää estettä. Tänään tehtiin ensimmäistä kertaa kokeenomaisen jyrkällä esteellä, mutta Katla meni silti teknisesti hyvin nätisti ylös ja alas.

Ollaan tehty nyt myös paljon ruutua, jotta nyt edes jotain pientä ajatusta siitä olisi valmiiksi kunhan saadaan toi avoin luokka pois alta. Katla tekee ruutua targetilla, jolle se menee ihan hyvällä innolla ja melko varmasti. Ihan hyvä pohja sillä jo siihen on, pitää vaan lisätä vielä matkaa, vaihdella merkkejä ja lisätä häiriötä niin avot.

Tänään tehtiin oikeastaan ensimmäistä kertaa paukkutreeniä, kun Aijalla oli pyssy mukana. Aloitettiin niin, että Katla oli vapaalla toisella puolella kenttää, koska halusin nähdä sen reaktion ilman että se olisi vielä käskyn alla. Katla katsoi jokaisella laukauksella ääntä kohti ja jatkoi höntsäämistään. Tehtiin neljä laukausta höntsäämiseen ja kaksi seuruuseen, jolloin se vähän noteerasi korvan käännöllä laukauksen, mutta jatkoi seuraamista ilman sen kummempia. Näitä pitää vielä reenailla, ettei koetilanteessa siinä ole enää mitään uutta ja ihmeellistä.

Myös voittajan kaukoja ollaan tehty hiukkaisen. Sitähän me ollaan jumpattu namin kanssa jo vuoden päivät, mutta nyt lähdettiin etsimään ahaa-elämystä seisomaan nousemiseen ilman että nenu on kiinni namissa. Elikkäs olen antanut sille seisomiskäskyä, ja heti kun se rupeaa nousemaan, palkka lentää selän taakse. Nyt aletaan olla siinä pisteessä, ettei Katla enää pyri tulemaan eteenpäin noustessaan, mutta paljon tarvitaan vielä toistoja. Takapalkalle liike ei ole vielä tarpeeksi varma, mutta se varmaan otetaan mukaan jossain vaiheessa.

Mion kanssa ollaan tehty luoksetuloja ja ruutuja paljon. Luoksetuloissa näyttää siltä, että toistot on avain onneen. Mikään, miten yritän pysähdyksiä ja vauhtia parantaa, ei toimi. Ne edelleen toimivat hyvin satunnaisesti. Joskus on hyvä vauhti, joskus hyvä seisominen, joskus hyvä pysähdyksen jälkeinen luoksetulovauhti, joskus hyvä maahanmeno. Harvoin näitä hyviä osa-alueita vaan saadaan siihen samaan suoritukseen mahtumaan useampaa kuin yhden :D. Ruudussa tarvitaan paljon häiriövarmuutta. Heti kun kentällä oli noutokapuloita tai kaveri huitomassa käsiä lähistöllä, ajatus meinasi kadota ja ruututötteröt lenteli ilmassa kun gubbe kävi keilaamassa. Miolla on ollut taas oikein hyvä kausi menossa - se on hirmu innokas reenikaveri, kutinat ovat olleet lähes kokonaan poissa eikä selkäkään ole näyttänyt kipuilevan. Kutinoihin on auttanut ihan hirmuisen paljon DAP-haihdutin, ja tässä on ruvennut pikkuhiljaa huomaamaan, miten paljon enemmän stressittömyys vaikuttaa ihoon kun se, mitä Mio syö. Isoimmat stressinaiheet saatiin pois päiväjärjestyksestä, kun päästiin muuttamaan tänne omakotitaloon. Yksi mitä Mio edelleen hieman hermoilee on yksinolo, jolloin se tosin ei pidä meteliä tai tuhoa paikkoja, mutta ei osaa olla ihan täysin rennosti. Siihen on auttanut hyvin nyt tuo DAP.

Kävimme viime lauantaina Katlan kanssa nollakoirailemassa lappalaiskoirien rotumestaruuksissa EVL:ssä. Tarkoitus oli tehdä paikkamakuut molemmissa paikallaoloissa, mutta juttelimme sitten tuomarin kanssa ennen kehään menoa, että jätän kuitenkin Katlan istumaan, jottei kävisi vaan niin että kisaavan koirakon koira lakoaa mun maahankäskystäni - onhan se kuitenkin ylimääräinen häiriö mitä normaalisti ei ole. Se kun ei olisi haitannut, että se olisi valunut maahan jossain välissä, niin kuin kuvittelin sen tekevän. Mutta eipä mittää, Katlahan istua pönötti paikallaan koko parin minuutin ajan, vaikka paikalla istumista oltiin treenattu tasan pari kertaa lyhyellä matkalla ja ajalla mikä ehdittiin ennen kehään menemistä sen jälkeen kun päätettiin tehdä se istumisena. Ainoastaan jäämisessä tuli ajatuskatkos, ja Katla lähtikin hämillään seuruuseen. Annoin heti perään toisen istumiskäskyn, jonka jälkeen se jäi nätisti. Myös paikkamakuu meni (tuomarin arviolla) kympin arvoisesti, vaikka emme ole treenanneet yksitellen käskyttämistä (olimme kolmikon viimeisenä). Kyllä se on hieno muppe aina välillä!