Eli lähdettiin uhmaamaan säätä molempien kanssa (erikseen, tosin), ja hyvät kentät löytyi kummallekin vaikka epäilin ettei tuolla pysy missään pystyssä. Kun otin Mion ensin, en kehdannut ottaa Katlaa sen jälkeen samalle kentälle ettei olisi mennyt jäljestämiseksi.

Mio:
Seuraamiseen saatiin uusia neuvoja koevideoiden pohjalta. Bottomlinena se, että kontaktia ylöspäin ja että saataisiin tasainen vire suoritukseen. Nyt olisi taas lisäsilmät olleet tarpeen, mutta ainakin tuntui siltä, että edistystä tapahtui. Kontaktia koetettiin nostaa nostamalla palkan paikkaa ylemmäs, ja tässä olisi ollut tarpeen ne lisäsilmät, eli itse oli vaikea sanoa, miten se koiran asentoon vaikutti.

Kääntymisiä tehtiin myös. Olen onnistunut sössimään täysin meidän täyskäännöksen. Takapäätä pitää saada aktiivisemmaksi.

Viretilan pysyvyyttä saatiin vähän tahkottua. Tätäkin on niin vaikea selittää. Pitäisiköhän ottaa kameraa mukaan seuraaviin treeneihin ja kuvata koko treeni?

Noutoa tehtiin kilon puulla. Kapulan koko helpotti saalistamiseen, mutta silti se yritti sitä hieman. Palattiin jälleen pysäytykseen ennen nostoa, joka hillitsi taas hetkeksi.

Ruutu oli tänään huono. Tein ihan tarkoituksella aika vaikean ruudun (alusta oli epäselvä, eli ohut lumi oli sotkettu niin että maa oli valko-musta ja minulla mustat merkit), mutta nähtävästi sitten liian vaikean. Mio meni ensin läheisille roskille, ja vasta kun pyysin korjaamaan, se meni ruutuun. Eli helpotusta, helpotusta jälleen.

Viimeiseksi tehtiin vielä pätkä seuraamista. Aika jees.

Sisällä tehtiin eilen taas tunnarisotku. Mio teki töitä aika innottomasti, ja kun otin liian vaikeat häiriökapulat, se alkoi nostelemaan vääriä ja kanniskeli niitä suussaan samalla kun etsi oikeaa (jos jotain hyvää niin ainakin se on hiffannut kapuloiden erot, koska ei tullut tarjoamaan väärää palkan toivossa vaan etsi kuitenkin aina sen oikean). Eli takapakkia tässäkin. Blaah!

Katla:

Katlan kanssa lähdettiin treenaamaan odotukset matalina. Neiti kun ei voi hienoa pientä pyllyään laittaa maahan jos on märkää. Sitten vielä unohdin ottaa sille parhaan treenilelun mukaan, vaan pelkästään Mion narumuovimokkulan. Tehtiin ensin tuttiseuraamista, ja kuten arvasi, perusasennot oli vähän sellaisia "onx pakko", ja harkitsin jo kotiin lähtöä kun intoa ei meinattu saada tehtyä. Kokeilin sitten kuitenkin leikittää sillä muovimokkulalla, ja koirahan riehaantui! Saalisti tosi hyvin suorastakin heitosta ja tarjosi sitä vetoleikkiin. Saatiin siis tosi hyvät leikit aikaan, ja myös napakoita maahanmenoja sen lelun avulla :D. Näin jopa vilauksen meidän tulevaisuudesta, kun hetken mielijohteesta heitin lelun kainaloon (jolloin Muikku haki perusasennon ^^) ja tehtiin pari askelta melko mainiota seuraamista hyvällä kontaktilla ja tosi hyvällä vireellä. Jäi tosi onnistunut olo tosta treenistä. Tuntui siinä leikittäessä ajoittain ihan kun tekisi Mion kanssa. Olen ehkä osannut sittenkin tehdä jotain oikein. Jei.

 

Sisätreeniä tänään.

Mion kanssa tehtiin tunnaria, kun mulla vihdoin ja viimein meni hermot meidän tunnarin kanssa, kun minkäänlaista edistystä ei tapahtunut. Noh, ongelma on siinä pitkälti, etten jaksa hääsätä näitä näperrysliikkeitä ulkona, ja lisäksi siellä on ihan pirusti lunta. Ratkaisu: tunnarisotku. Joo, ei meillä ikinä sovelleta. Silppusin yhtä vanhaa pyyhettä, vähän tyllikangasta ja sanomalehteä sellaiseksi söpöksi kasaksi huoneen nurkkaan. Siihen viereen neljä keitettyä kapulaa ja oma hajukapula silpun sekaan. Ja homma rupesi pelittämään! :D. Viimeiseksi laitoin häiriökapulat silpun reunalle. Noh, Mio kävi kerran läimäisemässä ne hajalleen siihen silppuun, kävi haistelemassa jokaisen häiriökapulan ja meni sen jälkeen omalle. Saako vähän hehkuttaa? JESHJESHJESH!

Katlan kanssa sitten seurattiin, ensin nampalla ja sitten villasukkapalkalla. Katla tekee tällä hetkellä sitten perusasennosta-perusasentoon seuraamista, joka ei kyllä haittaa ollenkaan koska takapuoli pysyy osapuilleen oikeassa paikassa. Eli useammallakin askeleella se heitti perseen aina maahan. Mutta se pysyy oikealla paikalla aika kivasti ja kääntyy oikealle - ja ilman tuttia!



 

Elikkäs, kolme treeniä taas takanapäin.

Mion kanssa otettiin sunnuntaina kahdestaan tokotreeni teemalla "ei pieni lumisade mitään haittaa", eli lunta pyrytti tasan sen verran että hyvä kun löydettiin tohon postin taakse. Hieman oli katastorofin aineksia kasassa, kun mm. ruutuun lähettäessä en jossain vaiheessa nähnyt koko ruutua, mutta hyvin meni kaiken kaikkiaan.

Seuraaminen oli ihan jees, käännöksissä pientä häikkää. Treenattiin juoksemista, joka olikin kohtuullisen hankalaa. Ja hyvä kun en aiemmin ole tajunnut, miksi koira ei ole ollut erityisen valppaana juoksuosuuksissa - kun eihän alo/avossa tule muuta kuin se suora pätkä, niin sitten ei ole koskaan tullut otettua muuta kuin sitä suoraa. Parin käännöksen jälkeen sitä skarppiakin alkoi olla mukana.

Nouto meni odotetusti, kun vaihdettiin takaisin puukapulaan - eli saalisti ja läimi kapulaa ja kaikki vanhat maneerit. Hohhoijaa. Tietysti nyt oli eka kerta sitten viime talven, kun kapula uppoaa lähes kokonaan lumeen, että sekin vaikeutti. Pitää palata taaksepäin puunoudossa.

Ruutu oli HYVÄ! Tosi hyvä ottaen sään huomioon. Merkkeinä oli pokaalit, joten sekin ehkä vaikeutti. Pitäisi hankkia jotkut muunväriset merkit kuin noi valkoiset talvitreenejä varten.

Luoksetulossa on jotain outoa, kun koira tippuu maahan "STO"-käskyllä. Aiemmin ei ole ollut mitään ongelmaa. Vahvistusta siis ja jätetään se maahanmeno hetkeksi tauolle.

*

Eilen käytiin sitten koko lössin kanssa treenaamassa, eli minä ja minun koirat + Aino, Malla & Miina + Aija & Rini, jotka ovat kyläilemässä.

Mion kanssa oli hyvää virettä mutta liikkeissä oli teknisiä ongelmia. Seuraaminen oli kerrankin hyvää! Kokeiltiin palkan hajauttamista, eli ennen liikkeelle lähtöä heitin wubban jonkun matkan päähän, ja palkkana vapautus. Toimi yllättävän hyvin, ja seuraamispaikka tippui heti taaksepäin. Seuraaminen tosin ei ollut kovin intensiivistä. Pitäisi vaihdella, milloin palkka tulee multa ja milloin se on vapautus.

Ruutu takkusi. Merkkeinä oli taas pokaalit, ja eilisestä innostuneena lähetin liian kaukaa ja ilman targettia, joka jäi kotiin. Mio hakeutui taas vasemman puolen merkille ja taisi kerran mennä sivusta sisään. Annoin palautetta ("väärin") ja helpotin. Saatiin pari vähän epävarmaa mutta teknisesti onnistunutta toistoa.

Hyppynouto oli seuraava murheenkryyni. Kapulaan tarttui kamalasti lunta, Mio saalisti, ei tehnyt palautushyppyä, ei meinannut lähteä hyppyyn ja muutenkin meni hieman vituroilleen. Seuraavalle treenille pilkotaan taas.

Viimeiseksi tehtiin vielä pari ruutua. Taas pientä häikkää, mutta taidettiin lopulta saada ihan tyydyttävä lähetys.

-

Katla oli siinä sivussa seurailemassa, kun treenattiin, joka olikin tosi hyvä juttu. Sillä oli todella paljon intoa kun oli ensin nähnyt miten muut pitää hauskaa eikä pääse mukaan. Sitten kun otin sen tekemään, se teki tosi hyvällä vireellä. Otettiin oikeastaan vaan luoksetulo ja leikkiä, joka toimi tosi kivasti. Kyllä siille vielä tottis tästä rakennetaan :D.

*

Tänään sitten otettiin taasen treeniä molempien kanssa, mukana häiriönä Aija ja Rini.

Mion kanssa tehtiin ensin seuraamista, ja innostuin vähän liikaa siitä palkan hajauttamisesta. Eli motsku toiselle puolelle penkkaan, toiselle puolelle aquatoy ja taskuun kumi-narulelu. Ja pienen pojan pää meinasi hajota, kun oli liikaa leluja kaikkialla eikä mitään niistä saanut mennä tappamaan. Noh, pidettiin sitten lyhyt treeni, jonka aikana se joko a)piti kontaktia ja KILJUI b) piti kontaktia ja piippasi c) katseli kaihoisasti leluja ja löntysti perässä. Käännöksiä pitää tehdä ja PALJON! Ja miettiä mitä tehdään palkkauksen kanssa.

Ruutua tehtiin Aijan (pinkeillä :D ) merkeillä. Nyt ei ollut ongelmaa merkille menossa, kun targettikin oli mukana. Pientä epävarmuutta vielä ekalla lähetyksellä, sitten taas rupesi pelittämään. Vaihdettiin kertaalleen paikkaa, kun alusta oli liukas. Lähetysmatka alkaa olla aika kohdillaan, nyt pitäisi vaan saada sitä varmuutta ja ruudulle vielä lisää kokoa. Ja tietty uusia merkkejä + kehänauhaa. Ja sitä seuraamiseen tuloa ollaan unohdettu treenata :/.

Pari luoksetuloyritelmää ja sitten peli poikki.

-

Katlan kanssa tehtiin tähänastisista paras treeni :D. Vire oli tosi hyvä, neiti oli ihan innoissaan, korvat oli tallella, häiriö ei haitannut ja lelu kelpasi. Tehtiin vähän seuraamista (palkkasin ekaa kertaa lelulla lopuksi) ja ruutua, ja sitten vaan leikittiin. Kaikki lelutkin kelpasi, aquatoyn (RIP), kumilelu sekä iso motukka. Sekä taistelu että saalis toimi. Ah <3.

Lopuksi pari treenikuvaa by Aija (kiitos kuvista!)

Juoksulla seuraamista ala Mio

"Me ei olla missään vaiheessa päästy Mion kanssa yhteisymmärrykseen, treenataanko me nyt tokoa vai balettia"

Ukko seisoo nätisti

  

Onnistuneen liikkeen illuusio ;)

Muikkutreeniä

Ja kivvaa oli

 

Huhhuh mikä päivä. Pidemmittä puheitta: Mio  - val-eri, pu1, cacib ja rop. Katla  - jun-eri, pn1 cert ja vsp. 

Mion arvostelu:

2 years (pieni kommunikaatiokatkos). Masculine head & expression. Scissors bite. Nice eyes. Strong skull. Well-set ears. Good neck and topline. Excellent body. Well-angulated. Good bones. Moves well. Strong temperament.

Olin yllättynyt, että tuomari mainitsi vielä että voimakas temperamentti (tosin en tiedä, voihan se olla negatiivisessakin sävyssä). Huomasi taas nimittäin, että sen mitä nyt ollaan hampaiden katsomista treenattu (eli ei oikeastaan yhtään *häpeää*), se on ollut että nostetaan vähän huulta ja hyvä poika. Eli sen Mio antoi katsoa nätisti, mutta sitten kun tuomari ei jättänytkään siihen vaan jatkoi mittailemista, Mio oli sitä mieltä että kopelointi voisi jo riittää ja meinasi pakittaa (jolloin tuomari komensi koiraa että "EI", eli jonkinnäköinen temperamenttien taisto siinä taisi olla menossa. Tosi kiva tuomari kyllä, tykkäsin - kattoi koirat tarkkaan läpi ja arvosteluissakin oli jotain muutakin kuin "ihan kiva"). Mio esiintyi kivasti ja liikkeitäkin saatiin mukavasti esiin. Ryhmäkehissä käytiin pyörähtämässä. Kerrankin Mion mielestä oli kivaa kehässä, kun piti olla tiiviisti ringissä muiden ykkösläisten kanssa - meidän edessä oli aevan ehana bc-narttu, eli Mio seisoi kehässä nenä pitkällä ja unohti jopa mulkoilla epäluuloisesti takana olevaa pumiurosta.

Katlan arvostelu:

10 months. Excellent female. Nice feminine head & expression. Scissors bite. Nice eyes. Good skull. Well-set ears. Good neck. Topline could be firmer. Well-set tail. Excellent body. Well-angulated. A little weak in pastern. Good bones. Moves a little close in behind. Good coat. Nice temperament.

Ja niin, siitä kehäkäytöksestä... pitäisiköhän miun oikeasti joskus vaivautua treenaamaan näitä näyttelyjuttujakin :D? Hampaiden katsominen oli taas ihan pelleilyä, kun neiti vänkyili. Liikkuminen onnistui hyvin, mutta voi hyvä ihme että se paikallaan seisominen on VAIKEETA tollaisella pienelle sähköjänikselle. Mie vielä tyhmänä annoin sille kehässä namia, jonka jälkeen sillä ilme kirkastui että "ai me tehdään TOTTISTA, oisit heti sanonut", jonka jälkeen se meni maahan, istui, meni maahan, pyöri ympyrää, pomppi ja meni taas maahan. Mitä tahansa muuta kuin että olisi seisonut hetkeäkään paikallaan. Roppikehässä heitin sitten Katlan Ainolle ja vein itse Mioa. Kuulemma oli neiti tullut nelivedolla sutien perässä, kun innostui ottamaan minua ja Mioa kiinni. Mutta noh, ainakin sillä pikkukoiralla oli hauska päivä, kun kaikkien kanssa olisi pitänyt leikkiä ja näyttelyalueelta löytyi kaikkea hirmuisen mielenkiintoista.

Koirista en tiedä, mutta ohjaaja käyttäytyi tällä kerralla hyvin näyttelyalueella, eikä alkanut rähjäämään hermorakenteen pettäessä ;). Lupasin itselleni että saan käydä ostamassa itselleni jotain mukavaa jos onnistun olemaan menettämästä hermojani ilmoittautumisessa ja kehissä :P. Ja sain sitten hankittua uuden treenilelun, joka olikin tarpeen kun edelliset alkavat taas olla vähän turhan monessa osassa.    

Ensin pari kuvaa talvisesta laajavuoresta

 

 

Ollaan pidetty pientä rentoutumistaukoa koirien kanssa, ainoastaan Muikkiksen kanssa käytiin tänään tekemässä pieni treeni, joka meni ihan mukavasti. Nyt sitten vaan maataan sohvalla ja lihotaan ;).