Mion kanssa otettiin repokalliolla lyhyt jälkituokio. Kun muuta pätevää namppaa ei ollut tarjolla, otin mukaan naudan mahaa jota aina ajoittain pistin jäljelle. Annoin vanheta ja kappas - kun tultiin uudestaan paikalle, mahanampan tilalla oli mustanaan kuhisevia muurahaisklimppejä. Yök. Mio oli samaa mieltä: yök. Mutta mentiin urhoollisesti silti jälki läpi, ja menikin ihan kohtuullisesti. Keppi ajettiin surutta yli vieläkin ja kerran vähän eksyttiin jäljestä, mutta Mio keksi itse minne se jatkuu (ihan hyvä, kun ei tullut merkkejä mukaan..). Pitää koittaa uudemman kerran jollain vähän muurahaisettomammalla alueella.

Ja sitten taas vähän kuvapläjäystä Katlasta (ja aussieista) by Aija (Mio on edelleen bännissä näiltä yhteislenkeiltä kun noita juoksijoita on sen verran vielä mukana): http://picasaweb.google.fi/wilwung/Kaunislahdelta?feat=directlink

Kimppauinnilla

Muiks ei tykkää

Piehtarointia ilmeellä

Baywatch

Soman ulkokuoren alla on kehkeytymässä

Hepulii!

Uimareissun jälkeen opeteltiin vähän seisomista

Eilen lähdettiin Mion kanssa jäljestämään Tuijan ja Vilun kanssa. Jonkun verran saatiin haahuilla ennen kuin The Täydellinen jälkimetsä tuli vastaan, ja sinne sitten tallusteltiin. Miolle tein suoran, n. 100m. Namppaa siellä täällä ja yksi keppi matkan varrella. Mio teki yllättävän hyvää työtä ja noteerasi kepin, mutta en sitten ehtinyt siihen oikein mukaan ennen kuin tajusin että olisihan sitä voinut vaikka vähän kehua. Miollekin lisää vaan jälkeä putkeen. Nyt kuitenkin vaivasi ajatus, että onko se nyt ihan ok, kun vaikutti jotenkin omituiselta jäljellä jostain syystä (esim. jätti loppupalkkalelun sikseen ennen kuin sitä tarjosin sille uudestaan), eli voi olla että Vilun kanssa riekkuminen jäljen vanhetessa oli vähän liikaa rasitusta selälle (tyhmä, tyhmä minä). Mio myös alkoi vähän kränäilemään Vilun kanssa vaikka aluksi oli hyvinkin innoissaan sen kanssa temuamassa. Nyt otetaan sitten taas rennosti...

Katlan kanssa tehtiin sitten tänään jälkeä. Oltiin menossa loisimaan josepan treeneihin, mutta paikalle ei sitten suoriutunutkaan meidän lisäksi muita kuin Aija koirineen sekä Tuija ja Vilu, joten tutussa porukassa pyörittiin. Taikajalka-Aija teki Katlalle taas erinomaisen jäljen (miksei mun omilla tallaamilla jäljillä koira pelitä yhtä hyvin kuin Aijan tekemillä? Yhyy!). Alku meni ihan haahuiluksi. Aijan oli tarkoitus ottaa aluksi pari jäljestyskuvaa kun ollaan lähdössä jäljelle, mutta unohdettiin sitten se ajatus kun Katla jäi tuijottelemaan Aijaa sen näköisenä että jälkeen keskittyminen olisi voinut olla snadisti vaikeaa. Noh, hetken Katlalta sitten kestikin tajuta että mitä ollaan tekemässä, se seisoi pää pystyssä jäljellä ja haukkui omiaan. Mutta sitten kun se jälki lähti niin se kanssa lähti. Ensimmäisellä suoralla Katla hetkeksi poikkesi jäljeltä ja kävi makaamaan. Hetken ihmettelyn jälkeen se sitten oksensi mahanestettä ja jälki jatkui kuin ei mitään. Käännöksessä Katla meinasi mennä ohi, mutta kun jäätiin hetkeksi odottamaan, se palasi itse hienosti jäljelle. Matkan varrella oli yksi nampparasia + keppi, joka ei vaikeuttanut loppujäljen tekoa, vaan paremmalla innolla jatkettiin. Matkaa n. 150m. Tulipahan pariin kertaan kokeiltua sekin, että itse luulin jäljen olevan hukassa. Pistin vähän jarrua pohjaan jolloin Katla painoi nenän maahan ja kiskaisi mut mukaansa hyvin itsevarmasti, eli nyt alkaa pikkuhiljaa löytyä luottoa tuohon koiraan siinä ettei se meitä hukkaan vie. Nyt alkaa olla oikein sopivanoloinen vauhti, ei liikaa rynnimistä, ja melko varmaa menoa. Nyt jätetään kaikki reenit viikonlopun yli tauolle (ellen jaksa tallata Miolle jäljentynkää), muutoin paitsi että rasioiden ilmaisua voisi pikkuisen muistutella Katlalle mieleen.

Eli lähdettiin taas Aijan seuraksi pärnävaaralle reenimään. Tällä kertaa mukana myös Mari ja Wallu-aussie. Otettiin yksitellen pientä treenintynkää.

Katlan kanssa ollaan tehty niin paljon tottista että ajattelin jättää sen nyt vähemmälle. Kokeiltiin sitten että saadaanko kentällä aikaiseksi rullantuonteja, jos me nyt ikinä sitä hakua päästään tekemään. Ensimmäiselle pistolle mun piti lähettää koira Aijalle, mutta ei pysty ei onnistu ei voi, jos kentällä keikailee myös lokki. Hetken tuumittuani päätin että ainut vaihtoehto on antaa Katlan jahdata lokki pois meidän kentältä ennen kuin otetaan niitä pistoja. No sehän onnistuu tolta koiralta. Katla juoksi suoraan Marin luokse sen jälkeen, mietin hetken että pyydänkö Marin antamaan sille suoraan lelun kun se juoksi sinne niin innokkaasti, mutta annoin sitten olla ja kutsuin Katlan pois. Jatkettiin suunnitellusti niin, että lähetin Katlan Aijan luo. Innollahan tuo meni, ja otti hetsauksen jälkeen lelun suuhun, mutta lelu unohtui kun kutsuin sitä pois. Marin luo se ei olisi innostunut enää juoksemaan, kun se kerran jo katsastettiin, mutta kun Mari hieman juoksi poispäin mielenkiinto heräsi uudelleen. Nyt sain lelun jo itselleni asti, samoin uudella pistolla Aijalle. Viimeisenä otin vielä "näytön" Aijan luo, jossa ajattelin että Katla lähtee kyllä innolla juoksemaan kun itse lähden liikkumaan samaan suuntaan. Ei ihan niin, Katla hyppeli iloisena mun ympärillä kunnes Aija antoi apua kutsumalla.

Sitten kokeiltiin A-estettä oikeastaan ekaa kertaa. Reenikaverit heiluttelivat leluja A:n harjan päällä ja mie hetsasin koiraa kiipeämään. Kyllä se neiti sieltä yli saatiin muutamaan otteeseen.

Sitten otettiin näyttelytreeniä. Itse kokeilin miten Rini menee mun kätösissäni (hyvin, tietysti. Johan sen kohta voi pistää kehään yksinäänkin juoksemaan kun rutiinilla menee) ja miten Katla juoksee Aijan kanssa. Ihan mukavasti, mutta voinee tuota vielä rauhassa treenatakin.

Sitten lähdettiin tekemään jälkeä. Aija tallasi Katlalle jäljen ja minä Nevelle, ja sitten pistettiin koirat töihin. Katla teki parhaan jäljen tähän mennessä, alkupätkä meni hieman sohlatessa ja välillä myös koetti ottaa ilmavainua. Kun sillä ei elämässä edistytty niiin nenä laski taas maahan. Koko loppujälki menikin kuin vettä vaan, ja loppupalkka-sheba veti sen verran hyvin että Katla pysähtyi kuin seinään (aiemmin ajanut herkästi yli). Tätä lisää! n. 100m jälki, loivaa käännöstä, namppaa n. 3 metrin välein.

Sain vihdoin aikaiseksi koirille oman picasa-kuvagallerian, jonne sain jo jussikuvia heitettyä. Ihania kuvia onkin, kiitos ja kumarrus hovikuvaaja Aijalle. Uusi galleria löytyy nyttemmin sivupalkista, ja suoraan osoitteesta http://picasaweb.google.fi/wilwung/ .

Käytiiin toissapäivänä tekemässä lyhykäinen treeni Karsikon koulun kentällä, seurana Aija med aussiet ja Tuija Vilu-holskun kanssa. On se vaan mukavaa kun täältä joensuusta ei treeniseura lopu :D. Tehtiin aika perussettiä, ihmeteltiin seuraamista, tehtiin vähän eteenlähetystä ja luoksetuloa, sekä koitettiin saada seisomista jonkunlaiseen kuosiin. Nyt on vire pysynyt tasaisen hyvänä jo viikkotolkulla, eikä tiheä treenaaminen ole vielä näkynyt motivaatiossa mitenkään. Koitetaan vaan nyt keksiä jotain uutta mukavata ettei aina jankattaisi samoja liikkeitä.

Kävin tallailemassa jäljet tuohon Karsikkoon lähettyville. 

Ollille (eli äitini petit basset Olivia) tein lihapullajäljen niin, että namppaa oli lähes joka askeleella. Pötkö oli taitava ja teki todella tarkkaa työtä. Alettiin suunnittelemaan että josko pötiille ostaisi putelin verta ja katsoisi olisiko siinä ainesta mejään :). 

Sitten otin Katlan. En löytänyt tarpeeksi pitkää hihnaa että olisin kiinnittänyt sen kaulapantaan. Laitoin kuitenkin sen kiinni mahanpuoleiseen renkaaseen. Katla teki jo parempaa työtä. Edelleen kaahotti menemään hirmuisella innolla, mutta pää nousi aika harvoin enää jäljeltä. Namppaa oli parin-kolmen metrin välein. Sitten Katla otti ilmavainun siitä polusta jota oltiin kävelty Ollin kanssa, ja se homma kaatui siihen, Katla olisi mielummin mennyt jäljestämään sieltä missä Olli oli kävellyt. Hetken aikaa manailin tyhmyyttäni metsässä ja olin jo lähdössä pois, kun muutin mieleni. Käytiin ajamassa Katlan kanssa myös Miolle tarkoitettu jälki, joka meni myös melko tarkasti mutta hieman rynnien, kuitenkin jäi ihan hyvä mieli sen ensimmäisen jäljen sotkun jälkeen. Pitää käydä Miolle tekemässä jälkeä huomenna...

Jäljestyksen jälkeen käveltiin karsikon koulun kentän läpi, ja Katla tuli itse vähän kärkkymään että tehtäisiinkö jotain. No kah tehdäänhän me jos nätisti pyytää. Heitin lelua (Mion loppupalkka jäljeltä) pari kertaa, ja valeheitoin kera opeteltiin maahanmenoa "irronnaisena". Tulihan mieleen että olisiko aihetta opettaa pikkukoira patoamaan? Ensimmäinen maahanmeno + palkka meni oikein mainiosti, mutta sitten olikin kierrokset niin katossa että Katla huusi useamman minuutin putkeen maassa maaten, että prkl sitä palkkaa nyt heti! Hiljeni se lopulta ja sitten irtosi palkkaakin.

Mion kanssa tehtiin huononomantunnon aktivointituokio. Otettiin vähän näyttelyjuoksuttelua ja seisomista, ja otettiin kepin kanssa melko pitkä seuraamiskaavio, joka oli aikas hienosti suoritettu. Palkaksi annoin sen kepin vaan kannettavaksi, mutta se riitti riemun aiheeksi pitkän treenitauon jälkeen. Enitenhän toi palkkaamispuoli nyt tökkii tuon treenaamisen kanssa, olisihan noita fyysisesti rentoja liikkeitä joita voisi rauhassa tehdä, mutta palkkaus on ton koiran kanssa lähes mahdotonta suorittaa rennosti ja rasittamatta, eikä kehtaa vetää treenejä retuperälle namipalkalla (Mio: ai nami, plyögh, anna lelu). Pitää kuitenkin jotenkin yrittää saada jotain aktivointia senkin kanssa puuhailtua, vaikkei treenilepo nyt pahaakaan tee.